Kuvataiteilijat 2009

Värähtelyä 2009 näyttelyn on koonnut

taidehistorioitsija FM / DI Roger Gustafsson

 

HANNALEENA HEISKA

"Beware the Woods At Night, Beware the Lunar Light", 2008, 130x120 cm, öljy mdf-levylle 

Hannaleena Heiska

 

"Hannaleena Heiskan tuotannon kulmakivenä on maalaus, mutta hän hyödyntää taiteessaan moneen suuntaan laajenevia ilmaisukeinoja. Aika ajoin myös videon ja installaation muotojen välillä liikkuva taiteilija työstää teoksissaan moniulotteista aikaa, jonka kerrostumat kohtaavat nykyhetkessä. Hänen teoksensa tuovat ennen kaikkea mieleen 1980-luvun visuaalisen koodiston ja aihemaailmat. Tuttuus nousee menneisyyden aineksista, ja niihin sekoittuneista muisti- ja mielikuvista. Niistä Heiska koostaa uutta todellisuutta, ja kuroo menneen kiinni tähän päivään…” -Pilvi Kalhama-

Kotisivulle

  

HELENA HIETANEN 

Helena Hietanen

 

 DUNCAN BUTT JUVONEN

"paper scissors stone"

Duncan Butt Juvonen  

"I draw and paint snappily dressed rabbits, flayed legs, egg-heads, bug-eyed monkeys, depressive smurfs and Fish and Chip shop signs. Beyond paper and board I like to paint onto plates, cups, service trays and other domestic objects. My work is often informed by medieval literature, folklore, ads, cartoons as well as the usual art soup." 

-Duncan Butt Juvonen-

kotisivulle 

 

KARI JYLHÄ 

"Hai", 1967, 120x113 cm, öljy kankaalle 

Kari Jylhä 

"Suomalainen pop-taide ei ollut sensaatiohakuista vaan oli lainausmerkeissä sensaatio sinänsä. Sitä voisi kutsua tajunnan vallankumoukseksi taiteilijoiden tietoisuudessa. Pop:in ansiosta ”mahdoton” tuli taiteessa mahdolliseksi.
Suomalainen pop-taide rikkoi tabuja ja näistä tabuista merkittävimmät olivat kuvataiteelle siihen asti asetetut esteettiset normit. Poliittiset aiheet eivät sinänsä olleet tabu, koska poliittista taidetta on tehty vuosisatoja. Naisten alastomat rinnat eivät myöskään olleet kuvauskohteina uutta, sillä alastomuus on ollut kuvataiteessa mukana jo kivikaudelta alkaen. Kiellettyjä aiheita olivat sen sijaan olleet ennen pop-kautta esim. kaupunkikulttuurin ilmentymät, teolliset ja kaupalliset tuotteet sekä media-aiheet, kuten uutis- ja mainoskuvat.
Suomalaisen pop-taiteen estetiikka oli sen ainoa yhteinen nimittäjä ja tärkein anti.
Sen uusi esteettinen kieli oli varsinainen viesti, muut viestit olivat sen johdannaisia.
....." -Sitaatti Kari Jylhän kirjoituksesta TAIDE-lehteen 2/96-
 
 

SIRKKU KETOLA 

"Näkemys", teossarjasta Kiiltokuvia, 2006, 40 x 50 cm, serigrafia ja vaha 

Sirkku Ketola

"Teossarja Kiiltokuvia on runollista ja nostalgista pohdintaa kasvatuksesta. Vanhaa kiiltokuva-albumiaan katseleva voi nähdä oman kasvunsa historiaan. Oliko ihanteena suloinen poika ja tomera tyttö vai suloinen tyttö ja tomera poika? Ja mikä oli tulos, onnistuiko kiiltokuvamaailman kuvakoulutus?

Etsin teoksillani kysymyksiä ja vastauksia hyvän elämän olemuksesta." -Sirkku Ketola-

Kotisivulle

 

JANNE KIISKILÄ 

Kyy, veistos

"Useimmiten pohdin veistoksissani niiden kykyä esittää maailmaa sekä veistoksen suhdetta litteään kuvaan."

Janne Kiiskilä

 

ANNI LEPPÄLÄ

"Nimetön" sarjasta Muuttumattomuuden mahdollisuus, 2007, 27 x 40,5cm, c-print alumiinille

Anni Leppälä

"Valokuvissani lähestyn ajan ja elossaolon kokemuksen hetkellisyyttä pysähdyttämisen ja muuttumattomuuden kautta. Olen kiinnostunut näkyvästä maailmasta reittinä kohti näkymätöntä ja vaistonvaraista, liikkeistä jotka tapahtuvat todellisen ja epätodelliseksi hahmotettavan välillä. Olennaista on hetken muuttuminen kuvaksi, siihen merkitty kokemuksen paikka, johon menneisyyden läsnäolo myös läheisesti sitoutuu. Valokuvat antavat mahdollisuuden aistein havaittavien todellisuuksien rakentamiseen ja liikkumattomina tarkasteluun sekä niiden yhdistämisen kuviteltuun ulottuvuuteen, avoimiin merkityksiin." –Anni Leppälä–

kotisivulle

 

JAAKKO NIEMELÄ

"Usko", 2006, materiaalit: kattorakenne, liikkuva valo

Jaakko Niemelä

"Viime vuosina Jaakko Niemelän teoksiin on selvästi ilmestynyt tuhon, katastrofin ja sodan kuvia, kaisempien lapsuuden tilanteeseen ja mielikuvitukseen liittyvien teemojen jälkeen. Olisi Yksinkertaista sanoa, että Jaakko Niemelästä on tullut kantaaottavampi, eikä enää niin henkilökohtainen.Mutta tuntuu kuin koko Niemelän taiteessa olisi jo alkuaan käsitelty sitä mitä tilaa henkilökohtaisella on muodostua, kun maailma hahmottuu kuitenkinerilaisten mallien kautta.
Leikkimällä, lelun kautta lapsi oppii sisimmässään sitä toimintaa, mitä aikuisyhteisö lapselta odottaakin. Leikissä on harvoin järjettömyyttä. Ehkä siksi esimerkiksi sotalelut ovat Niemelän töissä niin luonteva tapa kuvata reaalista maailmantilannetta. Nämä rakennelmat ovat yrityksiä rakentaa uusiksi sitä maailmaa, jonka kohtaa päivittäin Tiedotusvälineissä.
Niemelä ilman muuta haluaa vaikuttaa, ottaa kantaa, ja se käy taiteessa periaatteessa niin, että vähennetään tulkinnanvaraisuutta ja kohdistetaan elementtejä yhteen suuntaan. Niemelä haluaa kertoa töillään vaikkapa siitä miten väärin väkivalta on.
Mutta Niemelän teoksissa on silti kovasti muutakin. Oikeastaan Niemelä sanoo töissään eniten tavoittelemansa asian olevan lopultakin tunteen ilmaisun.” –Pessi Rautio–

Kotisivulle

 

ESA RIIPPA

"Unohdus", viivasyövytys-akvatinta, 2008

 

Esa Riippa

 

RIKU RIIPPA

 

Riku Riippa

 

PETRI RUMMUKAINEN

Violetti valtaus, 2008, 130 x 150 cm, akryyli

Petri Rummukainen

"Olen maalannut useita vuosia abstrakteja tauluja. Väripigmentti on sekoitettu akryylimaaliin, eri paksuisina kerroksina, usein cotton duck -kankaalle. Joskus väri on suoraan kaadettu ja imeytetty kankaalle, toisinaan olen käyttänyt kiinalaisia siveltimiä, teloja, lastoja ja ihan ”tavallista” sivellintä apuna." -Petri Rummukainen-

 

MIKKO SINERVO

"Afterimage # 16 (Rhodamine 2)", 2009, 110 x 110 cm, kromogeeninen värivedos, Diasec
 

Mikko Sinervo,

 "The question is not what you look at, but what you see."
 - H.D. Thoreau-

"Afterimage sarjani tarkastelee kehon kokemuksia valosta. Sarjan teokset
ovat muistiinpanojen pohjalta rakennettuja kuvia auringon piirtämistä, alati
muuttuvista jälkikuvista verkkokalvolla. Teokseni tutkivat näiden
havaintojen muutosta. Käytän kehoani työvälineenä ja pyrin keskittymään
siihen mitä katson ja miten sen koen." -Mikko Sinervo-

kotisivulle

 

CAROLINE SLOTTE

"Blue & White Multiple", (detail 1) 

   

Carolina Slotte

“Käytän työssäni keraamisia ”ready-made”-objekteja, lähinnä vanhoja käyttöesineitä, joita muokkaan työstämällä materiaalia leikkaamalla, kaivertamalla tai yhdistämällä, niin että syntyy uusia merkityksiä. Temaattisesti liikun sekä perinteellisesti naisellisissa piireissä, missä koti ja keittiö kaikkine askareineen ovat keskipisteessä että myös enemmän taide- ja kulttuurihistoriallisissa piireissä, joissa ammennan inspiraatiota teollisesti valmistetun keramiikan historiasta.“ –Caroline Slotte–

kotisivulle

 

ANU TUOMINEN



"Maan poveen kulkevi tie", 2005, nukenkehto, pajunkissat

Anu Tuominen

"Anu Tuomisen teokset perustuvat mielleyhtymiin, mielikuvien rinnastamiseen
ja yhdistämiseen, haluun ja kykyyn nähdä samankaltaisuuksia: sokeri on kuin
lunta, tennispallot kuin lumipalloja. Tässä ollaan harvinaisen syvällä
taiteen perustassa, havainnossa, joka on ollut jo maailman ensimmäisillä
kuvantekijöillä: "tämähän on ihan kuin..."

Kun taiteilijan jättämä jälki kykenee loihtimaan esiin jotakin, mikä on
poissa (tai jo läsnä)olevaa, avautuu uudenlainen suhde niin itse jälkeen -
eli merkkiin - kuin siihen, mihin se viittaa. Kielestä poiketen Tuomisen
teokset eivät kuitenkaan viittaa mihinkään kovin täsmälliseen.
...." –Jonni Roos ⁄Taide 1–07–

 

ANNA TUORI 

″Waiting until tomorrow″

 

Anna Tuori

”En yritä ilmaista asioita vain sisältä päin, vaan koetan saada kuvaamiini asioihin myös etäisyyttä, mutta ilman kokemusta kuvaamastani olisi lähestymistapa ulkokohtainen. Jos voisin palauttaa sanaan sen, mitä haluan kertoa, en usko että olisi mielekästä maalata. Vaikka teoksissani on tarinallisia elementtejä, vältän sitä, että ne olisivat luettavia. Haen horjuttavaa ambivalenssia tutun sekä turvallisen ja oudon sekä vieraan välillä.
Värit ovat maalaamisessa vahvasti merkityksiä luova osa. Minulla ei ole tiettyä värimaailmaa. Välillä värini ovat ällöttäviä, välillä kiihottavia, toisinaan hentoja ja toisinaan tummia, Anna Tuori kertoo.
–Otteita Tuija Heikkilän tekemästä haastattelusta Kulttuurihaitari-lehteen–

Kotisivulle


SAMPPA TÖRMÄLEHTO



"Birdie", 2008, 90 x 110 cm, öljy ja alkydi kankaalle

Samppa Törmälehto

"Tekemisen täytyy olla hauskaa, ilmoittaa Samppa Törmälehto maalaamisestaan,
vähän siihen malliin kuin lausuisi erään sukupolven tunnuslauseen.

 Eikä ole niin kovin kauan siitä, kun maalari ei oikein voinut ilmoittaa
ensisijaiseksi tavoitteekseen hauskuutta. Tekemisen täytyi paremminkin
olla "vakavaa", "keskittynyttä" tai "kokonaisvaltaista". Mutta vaikka
nykyään niin moni löytää hauskuuden tavoittelun olennaisuudesta vain
tekosyyn helppoon ajattelemattomuuteen ja ironian taakse piiloutumiseen,
minusta tuntuu että Samppa Törmälehto töittensä kautta osoittaa, että juuri
ja nimenomaan hauska on parhaimmillaan keskittynyttä ja kokonaisvaltaista,
ehkä lopulta jopa vakavaakin." –Pessi Rautio /katalogiteksti Hauskaa, johdonmukaisesti 2007–

   

TIMO VAITTINEN

"Ice Cream Hand"

 

Timo Vaittinen

" Ex Vandals -näyttelyn toinen kuraattori Timo Vaittinen on roska- ja populaarikulttuurin lihamylly. Teoksissaan Vaittinen sekoittaa sumeilematta kollaasia sekä maalausta ja yht'äkkiä kääntää koko komeuden liikkuvaksi tilalliseksi animaatioksi. Ainesosat soppaan löytyvät niin hip hop -kulttuurista, rajatietojulkaisujen ja tiedettä popularisoivien aikakauslehtien kuvituksista sekä taidehistorian käsitteellisten merkkiteosten dokumentaatiokuvista ja b-luokan Hollywood elokuvien VHS-kopioden kansilehdistä. Kauempaa katsottuna Vaittisen teokset hahmottuvat kokonaisuuksiksi, lähempi tarkastelu hajottaa kaiken psykedeelisten viitteiden ja värien vuoristoradaksi, johon uppouduttaessa paljastuu käytettyjen elementtien keskinäinen tasa-arvoisuus ja samanaikainen heterogeenisyys. "Kysymyksiä on monia, laatikoita Torsionia". Kysymykseen modernistisen taiteen ylevyyden vaateesta ei voine paljon tyhjentävämmin vastata.
..." –Karri Kuoppala–

kotisivulle